Riekonraitti

Isänisä Apupapin Papupata on rankoista oloista nykyiselle omistajalleen tullut erittäin suurikokoinen ori. Nuorempana Papupataa kaltoinkohdeltiin ja luottamus ihmiseen on alkanut muodostua uudelleen vasta ihan hiljan. Papupata on luonteeltaan nykyään nöyrä, mutta saattaa välillä testata ihmistä varsinkin ratsastuksen aikana. Isokokoinen ori on joissain tilanteissa, kuten kengittäessä haastava. Kilpailuissa Papupataa ei ole paljon nähty, mutta niissä harvoissa este- ja koulukilpailuissaan se on pärjännyt hyvin tuloksin. Papupadalla on yksi jälkeläinen.
Isänisänisä Patu on isokokoinen musta ori, josta ei tiedetä kovin paljoa. Patun epäillään olleen yksityiskäytössä koko elämänsä, eikä sitä ole juuri muutamia varsanäyttelyitä enempää julkisuudessa nähty. Varsanäyttelyiden perusteella Patu on luonteensa puolesta varsin orimaista kaliiperia, eikä se ole tallin helpoin käsiteltävä päättäväisestä luonteestaan johtuen. Jääräpäinen hevonen jyrää helposti pikkuruisen taluttajansa ja vaatii käsittelijältään taitoa sekä rohkeutta. Patulla tiedetään olevan kolme jälkeläistä, joille se on periyttänyt isoa kokoa. 
Isänisänemä Hilpeä Hilma on luonteeltaan rauhallinen ja kaikkia rakastava tamma. Suuri rautias ei ole rakenteensa puolesta mikään kovin kaunis näky, mutta pärjännyt hyvin kenttäkilpailuissa. Nopea ja ketterä varmajalkainen Hilpeä Hilma on tehnyt mainittavan uran kenttäratsastuksen parissa, sekä vetänyt nuorempana valjakkokärryjäkin vaativan tason luokissa. Hilma on omistajansa rakkain silmäterä, eikä sen hoidossa tingitä ajallisesti saatika rahallisesti. Hilmalla on tehty yksi jälkeläinen, jolle tamma ei tiettävästi periyttänyt luonteenpiirteitään.

Isänemä Liisihiisi on rautias 165-senttinen suomenhevostamma. Luonteeltaan tulinen ja helposti kaikesta nokkiinsa ottava Liisihiisi ei ole mikään helppo käsiteltävä. Oikein tammamaisina päivinään Liisihiisi kannattaa suosiolla jättää omiin oloihinsa, sillä käsiteltävyys muuttuu äkkiä turhan hurjaksi. Ratsastettaessa Liisihiisi on huomattavasti mukavampi kuin maastakäsin ja tuttujen ratsastajiensa kanssa se tuleekin toimeen varsin hyvin. Tamma on startannut kenttä- ja valjakkokilpailuissa moneen otteeseen, mutta tulokset eivät ole olleet päätähuimaavia. Liisihiisillä on yksi varsa, jolle se on periyttänyt kivaa rakennettaan.  
Isänemänisä Lettermöinen on Anteron suvussa se päätähti, kaikkein menestynein hevonen. 169-senttinen rautias pellavajouhi Lettermöinen on kilpaillut niin kenttä- kuin valjakkokilpailuissa. Vaikean valjakon koulukokeissa Lettermöinen on pärjännyt huomattavan hyvin ja voittanut monet valjakkoajon SM-kilpailut. Ratsastaessa Lettermöinen on nöyrä ja oikean työmotiivin omaava yksilö, se ei pukittele tai ryöstä, saatika kyttää mitään. Ori on pelottava vastus kenttäkilpailuissa ja voittaa ajallisesti yleensä kaikki. 
Isänemänemä Hissukseen on kenttäratsastusta nuoruudessaan kilpaillut, nyt jo eläkepäiviä viettelevä tammamamma. 162 senttiä korkea rautias on ulkomuodoltaan kaunis ja pärjännyt hyvin tammanäyttelyissä. Hissukseen periyttää puhdasta tukevaa rakennetta myös jälkeläisilleen ja tämän vuoksi sillä onkin peräti neljä varsaa. Hissukseen on luonteeltaan hiljainen ja nöyrä, mutta ratsastaessa hieman kuumuvahko. Kilpailuissa se antaa aina parhaansa ja on päätähuimaavan nopea esteradalla. Kouluradoille sillä riittää liikettä, eikä tuomaristo ole paljon noottia antanut.

​

Emänisä Haakkoni on katseita kääntävä, aina herrasmiesmäisesti esiintyvä, sukkajalkainen iso liinakko-ori, joka on kunnostautunut estepuolella ihan suomenhevosten kärkikahinoissa saakka. Aivan nuorena ori ei ole potentiaaliaan päässyt esille näyttämään edellisen omistajansa kilpailuinnottomuuden takia, mutta vaihdettuaan omistajaa 8-vuotiaana raivasi se nopeasti tiensä huipulle. Sama tarina pätee jalostuskäytön kanssa, kantakirjaan se tarjottiin vasta 10-vuotiaana, ja sen jälkeen tammoja on riittänyt jonoksi saakka. Toistaiseksi jälkeläisnäyttö on vielä melko tuoretta, mutta jo nyt etenkin moni orijälkeläisistä on näyttänyt perineen isänsä suurilinjaisen ulkomuodon ja laadukkaan hypyn.

Emänisänisä Hovi-Gunvald sai tammoja elämänsä aikana vain noin kymmenisen kappaletta, mutta jälkeläisissä on silti samoja piirteitä nähtävillä. Liinakko väri usein isoilla päämerkeillä varustettuna, hieno laukka ja erinomainen luonne ovat Hovi-Gunvaldin jälkeläisten tavaramerkkejä. Ori loukkasi valitettavasti jalkansa laitumella, ja se päästettiin ikivihreille seuraavana talvena epäonnistuneen kuntoutusyrityksen jälkeen. Seuraavana keväänä Haakkonin esiinmarssi alkoi toden teolla, ja myös isälleen olisi varmasti tammoja riittänyt.

Emänisänemä Miinatar oli pitkän aikaa ratsastuskoulun opetushevosena päivätyönsä tekevä kaunisrakenteinen ruunikko tamma. Kisakentillä ei ole Miinatarta koskaan harjoituskisoja korkeammalla nähty. Tamma olisi liikkeiltään kelpoluokkaa, mutta sen elämässä oli tärkeämpää opettaa uusia ratsastajia, kuin että sitä itseään olisi kilpailutettu. Miinatar on vuosien varrella pitänyt muutaman ”välivuoden” työhommistaan varsojen parissa, ja nyt vanhemmiten se onkin liisattuna suomenhevoskasvattajalle. Miinattaren jälkikasvu on Haakkonin lisäksi ollut laadukasta, osa on kilpailukäytössä ja osa taas harrastuskäytössä.

Emänemä Siiri-Sanelma on melko pieni ja myös pienhevosia varsoihinsa jättänyt teräväluonteinen vaaleanruunikko tamma. Se on itse kiertänyt nuorena kaikki mahdolliset nuorten hevosten karkelot ja menestynytkin niissä melko hyvin, vaikka tamman takaa löytyykin melko paljon ravisukua. Siitä huolimatta Siiri-Sanelman askellajit ja kokoamisaste ovat erinomaisia ratsulle. Siiri-Sanelma myytiin 5-vuotislaatuarvostelun jälkeen nykyiselle omistajalleen, eikä ole sen jälkeen kilpaillut. Luonteeltaan Siiri-Sanelma on hyvin tammamainen ja etenkin kiimojen aikaan ratsastettavuus huononee merkittävästi, joten pääasiallinen työ onkin ollut siitostammana toimiminen, sekä toisinaan kärryjen eteen valjastettuna liikkuminen.

Emänemänisä Loistojuttu on pienhevonen täynnä tarmoa. Syvän punarautias ori kilpailee juniorin kanssa kenttäratsastuksen puolella menestyksekkäästi. Loistojuttu on luonteeltaan täysi kilpahevonen, kotona se on hyvin viilipyttymäinen ilmestys, mutta kisapaikoilla narun päässä kuljettajan tulee olla kokeneempi hevosmies. Ori polveutuu useamman polven pienhevosista, ja etenkin sen emälinja on monelle kasvattajalle hyvin tuttu ja mieleinen. Sen vuoksi Loistojuttu onkin saanut tasaisesti koko elämänsä ajan tammoja, ja jälkeläisistä löytyy monta nimensä suomenhevoskansan tietoisuuteen saanutta pienhevosta.

Emänemänemä Nemina polveutuu täysin ravisuvuista, ja on itsekin nuorempana juossut kilpaa. Mustan tamman uran katkaisi kuitenkin jatkuvat oireilut nuorena saadusta jännevammasta, joten se myytiin kevyempään käyttöön. Nemina on sittemmin toiminut harrasteratsuna, ja sukunsa erilaisuuden vuoksi se päätettiin myös astuttaa muutaman kerran. Varsoista kaksi on juoksijaoreista, ja kaksi ratsuista. Toinen juoksijavarsoista onkin menestynyt eriomaisesti ravikentillä, ja ratsuvarsoista molemmat tammat merkitty ratsujen kantakirjaan hyvin pistein.

​

isän sukuselvitys © VRL-13923, emän sukuselvitys © VRL-14757