top of page
Search
  • Writer's pictureRiekonraitti

Laidunkauden aloitus


Valtteri ryysti tölkitettyä kontiota ajatuksiinsa uppoutuneena. Rantasaunan piipusta puski palavan puun tuoksu, tuomesta satoi hiljalleen ja kymmenen metrin päässä laineet kutittivat rantahiekkaa. Kellonajasta piittaamattomat hyttyset inisivät vaativasti jossakin käden ulottumattomissa, ja kirpaisivat aina välillä jossakin reiden sivussa. Harmaantuneen portaikon vastapäisessä suunnassa nökötti porttien kohtaamiskulmassa neljä ruskeaa hevosta, joskin kaksi käyskenteli hiljalleen uhmakkaasti puskenutta ruohikkoa siinä, missä toinen tammoista uneksi seisaalteen. Liinaharjainen ori sen sijaan kuoputti vaativasti pienhevosen edessä leikkikutsua, jääden vastakaikua vaille. Luonnollista kesäillan rauhaa rikkoi toistuva molskinta; Maiju oli rohkeana mennyt jo koettamaan järvivesiä. Valtteria hän ei ollut saanut mukaan, osittain johtuen alle 20 asteisesta vedestä ja toisekseen uimapuvuttomuudesta johtuen. Mies ei ollut tarpeeksi rohkea, ainakaan vielä, kokeillakseen Ahdin tarjoamia iloja kesäillassa, vaikka kovin houkuttelevalta se oli alkuun kuulostanutkin.


Valtteri ei huomannut avojaloin sipsutellutta Maijua ennen kuin tunsi suorastaan jäätävien pisaroiden ropisevan reisilleen. Naisen vaaleista hiuksista tipahteli vettä kuin helmiä kaulanauhasta, mutta mies ehti älähtää hieman säikähtäneenä kylmää tuntemusta, joka väreili koko kehon läpi.

Naurusta helehtivä Maiju pyyhkäisi vettä kasvoiltaan ja veti pyyhettä tiukemmin ympärilleen.

"Sun olisi pitänyt tulla, ei se noin kylmää ollut", ruskeasilmäinen nainen kiusoitteli, virneen vetäessä suupieliä voitokkaasti ylöspäin. "No onpas, ei ole edes parikymppistä. Tuun sitten, kun se sen yli nousee", Valtteri mutisi hieman häpeissään ja nousi portailta hakeakseen pukuhuoneen penkin alta toisen oluen. Maijulle tämä sieppasi avatusta sixpackista kopiolonkeron. "Juhannuksena saat tulla, on paljon kivempaa uida kaksin", Maiju asettui Valtterin viereen portaille. Mies joutui keskittymään nyt hevosten tuijottamiseen, ja aiemmin uneksinut Rae tuntui havahtuvan unestaan tähän toljottamiseen. Se puhisi hetken kaksikon suuntaan, kunnes asettui pitkän kaavan kautta aidan tuntumaan makuulleen. Liinakko raviori kurvasi väliaitojen luokse huokailemaan ja spekuloimaan tapahtumaa, ja Valtteri ei voinut kuin myhäillä hevosen tuntemuksille; juuri nyt mies koki ystävättärensä yhtä houkuttelevana. Jossain Valtterin ajatusten taustalla kuiskutteli Maiju, joka jaaritteli ummet ja lammet onnistuneesta laitumelle laskusta. Siitä, miten tammakaksikko oli hitaan varmasti ottanut pari raviaskelta ja tyytynyt tutustumaan ruohon laatuun, ja siitä, miten nuoret orhet olivat puolituntisen riekkuneet aidanpieliä ja tutustuneet kesälaitumeensa. Siitä, miten ihana kesästä tulisi ja miten mukavaa olisi päästä viimein kisaamaan niin ratsain että ravaten, ja siitä, miten nainen asettuisi taloksi vieraskammariin paetakseen kesäauringon polttamaa kerrostaloyksiötään. Valtteri nyökkäili Maijun sanomisille hajamielisenä, ei juuri pannen merkille, mitä nainen suustaan suolti.

"Niin että mihin tulet?" mies kuitenkin joutui havahtumaan viimeisen lauseen hiipuessa yöksi kääntyvään kesäpäivään. Maiju katsoi leikkisästi säikähtäneen Valtterin suuntaan, lähinnä kiusoitellen, miksei tämä ollut jälleen kuunnellut.

"Vieraskammariin. Sehän varmaan sopii? Voidaan jakaa työt helpommin ja mun ei tarvitse käristyä elävältä", nainen järkeili. Valtteri tiesi heti, ettei voisi katkoa siipiä suunnitelmilta mitenkään, osittain niiden totuudenperäisyyden vuoksi, ja osittain siksi, ettei Maijulle juuri sanottu ei tämmöisissä asioissa. Mies tyytyi vain kähisemään jotakin myönteistä, ja ryystämään nyt aiempaa kovempaa olutta pitääkseen itsensä ja ajatuksensa kasassa. Maijun tuntien Valtterilla tulisi olemaan pitkä kesä.

15 views0 comments
bottom of page